Ens lemmeltäni kerran tiedustin: eloni tähti, kuinka synnyitkään, ja mistä lempeän sä loistos sait? Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan, kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun? Ma lausuin: pilven milloin heleän ja milloin synkän näin sun peittävän, yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo. Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun pian himmentääpi päivä maallinen? Ma lausuin: monen päivän loistossaan näin nousevan ja valos voittavan, se yhä laski, sin' et milloinkaan. Ja tähti taas: valooni luotatko, elosi toivon siitä sytyttäin? Ma lausuin: pilven takaa hymys näin ja päivän loiston takaa tuikkehes, viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus,…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.