Herra professori — tai niinkuin hän mieluummin halusi itseään nimitettävän: herra neuvos — katsoi hermostuneesti kulmikkaan, nähtävästi muinaissaksalaista tyyliä olevan ruokasalin kaappikelloa. Hänen ryppyiset pienet koronkiskurikasvonsa saivat äkäisen ilmeen.
Hänen vaimonsakin oli tavallisesti aina tuskallisenhermostuneen näköinen kuin pelkäisi hän alati kohtalon uhkaavaa iskua. Mutta silmätessään nyt ristiinpannuin käsin mieheensä hän muistutti täydellisesti jonkin kyläkirkon kärsivää jumalanäitiä. Hän näytti vain paljon kuihtuneemmalta.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.