Matematiikan opettaja Olli Lassila toi pienen teekannun ruokasaliin, laski sen pöydän kulmalle lautaselle. Istui huolimattomasti, raskaasti tuolille. Oikean käden puolelle, toiselle kulmalle hän oli jo teeveden kiehuessa käynyt noutamassa Helsingin Sanomat eteisen lattialta, oven alta. Iloiset teekupit, epäsiistin näköinen voilautanen ja leipäkori olivat seisoneet koko yön pöydällä. He olivat Paulan kanssa olleet eilen illalla teatterissa ja juoneet sitten kahdentoista aikaan teetä. Niin, menivätpä he nukkumaan miten aikaisin tahansa, jäi pöytä siivoamatta.
Vaimo nukkui vielä. Lassila oli herännyt kahdeksaksi, niinkuin tavallisina koulupäivinä. Tottumuksensa mukaan hän nousi, kiehautti keit…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.