Olin isän- ja äidinperintönä saanut haltuuni suuren kotitalon ja elin siinä nuorena miehenä yksikseni, mukavasti, laiskanpulskeasti, kymmenien käsien minua kilvan hoitaessa ja vaaliessa, syöttäessä, juottaessa, vaatettaissa, saunoittaissa, teoin palvellessa, sanoin hyväillessä.
Erittäinkin vaali minua kuin omaa poikaansa vanha taloudenhoitajatar, jonka äiti vainajani oli aikoinaan minua varten lapsenhoitajaksi ottanut. Vanhempieni kuoltua tämä Loviisa jäi emännöitsijäksi taloon, ja minä antauduin valtoinani hänen hoiviinsa, sallin hänen mielinmäärin komentaa itseäni, täysikäistä miestä. Niin minun oli mukavinta, ja tunnustaakseni talouskin tuli loppujen lopuksi siten parhaiten hoidetuksi.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.