Olin isän- ja äidinperintönä saanut haltuuni suuren kotitalon ja elin siinä nuorena miehenä yksikseni, mukavasti, laiskanpulskeasti, kymmenien käsien minua kilvan hoitaessa ja vaaliessa, syöttäessä, juottaessa, vaatettaissa, saunoittaissa, teoin palvellessa, sanoin hyväillessä. Erittäinkin vaali minua kuin omaa poikaansa vanha taloudenhoitajatar, jonka äiti vainajani oli aikoinaan minua varten lapsenhoitajaksi ottanut. Vanhempieni kuoltua tämä Loviisa jäi emännöitsijäksi taloon, ja minä antauduin valtoinani hänen hoiviinsa, sallin hänen mielinmäärin komentaa itseäni, täysikäistä miestä. Niin minun oli mukavinta, ja tunnustaakseni talouskin tuli loppujen lopuksi siten parhaiten hoidetuksi.…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어