Passyssa on muudan aivan pieni katu. Sen nimi, jota ei kukaan tiedä, on kulunut miltei kokonaan pois ajan syömistä katukilvistä. Se nukkuu köyhää untaan kahden suuren Parisista kuumeista ja kohisevaa verta tuovan valtasuonen välillä. Aamuisin kulkevat sitä pitkin vain leipomoiden pojat kolmipyöräisineen. Päivän mittaan ilmaantuvat sinne tai tänne käsirattaat. Mies, joka vetää niitä, jättää ne katukäytävän nojaan ja laahustaa uupuneen askelin kulmakahvilan isännän puheille, auvergne'ilaisen silmäpuolen, joka pitää myös viereistä hiilikauppaa. Vuoden 1924 lopulla oli tämän nimettömän, värittömän ja elottoman kadun talossa numero 12 perhetäysihoitola. Talon julkisivu oli harmaa, ja sen muurila…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어