Metsän halki vievä tie oli sateen pehmittämä. Koivujen valkeat rungot kohosivat aavemaisina metsän sopukoissa väräjävän sinertävän usvan keskeltä, ja kaiken alla erottui mustikanvarpujen ruosteenruskea väri sammalen kosteata vihreyttä vasten. Siellä täällä näkyi suuria kiviä, jotka muistuttivat irtaantuneita kalliolohkareita, ja mustanvihreät katajapensaat kasvoivat jos jonkinlaisen muotoisina tai kohosivat kuin kypressit viidakossa. Vaikka olikin vasta elokuun loppupuoli, alkoivat koivujen hennot lehdet jo kellastua. Sataa tihuutti yhtenään, ja synkkä taivas kaareutui yksitoikkoisen harmaana. Sadepisarat leikkivät tielle muodostuneissa vesilätäköissä, oksista tippui tippumistaan, ja ilma ol…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.