Seppä Vasili Vasiljevitsh Merkulov oli ankaranluontoinen mies, ja kun hän pyhäpäivinä joi itsensä juovuksiin, ei hän laulanut, ei nauranut, eikä soittanut harmonikkaa, niinkuin muut, mutta istui ravintolan nurkassa ja ääneti uhkasi mustalla kärventyneellä sormellaan. Hän uhkasi sekä tiskin takana seisovaa ravintoloitsijaa että vieraita ja palvelijaa, joka tarjoili viinaa ja paistettua kalaa. Kun hän tuli kotiinsa, uhkasi hän tyhjää tupaansa, — hän asui jo kauan aikaa yksin. Väittelyyn ja kiistaan ei kukaan hänen kanssaan ruvennut, sillä naurettavasta uhkaamisestaan siirtyi hän pian julmaan ja veriseen tappeluun; viisikymmenvuotisena oli hän vielä hyvin voimakas ja hänen musta nyrkkinsä sattu…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.