Päivin hanget hopeaiset, öisin yllä tähdet ynnä kirkas kuudan, mutta ympärillä korpi kolkko, hiljainen kuin heimonhengen murhe, koska keskenään sen poiat soti, eikä poiat yksin, vaan myös piiat, isät, äidit, nuoret, harmaapäätkin, kaikki raivoin toisiansa raastain.
Täytti kammo kaupungit ja kylät, mustui murhein mökit, kartanotkin, kotiliesi turvannut ei ketään, oma orsi oman onnen rauhaa; eikä kukaan enää työtä tehnyt eikä kukaan huollut huomisesta, kaikki täytti tämänpäivän tuska, Tuonen varjo ynnä kuolon kauhu.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.