On kello kolmen aika yöllä. Vielä nytkin soi korvissani tyttöjen iloisia ääniä, hillittyä naurua, kuiskeita... Tytöt ovat jo aikaa sitten menneet pois ja huoneessa on hiljaista, mutta itse ilma juuri kuin henkii vastaani tuota nuorta, ailahtelevaa iloa, ja minä hymyilen tahtomattani. Seisoin kauan aikaa ikkunassa heidän lähdettyään. Aamu jo alkoi sarastaa. Puutarhan pimeissä, kasteisissa tiheiköissä vallitsi syvä hiljaisuus; jossain kaukana, riihen luona, kuului koirain haukuntaa... Hiljainen tuulahdus leyhähti, ja lehmuksen latvasta irtausi pieni, kuiva oksa, joka verkkaan, heilahdellen putosi lehtikujan käytävälle; märkien pähkinäpensaitten tuoksu virtasi vastaani. Kuinka ihanaa! Katselen …
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어