— Tuota en saa enää katsella, tuota kuuta näin. On kummallista, etten ennemmin ole huomannut kelmeätä, vaalealäikkäistä kuuta. On kuin ei sitä mistään voisi nähdä juuri tuollaisena, vaan ainoastaan tästä paikasta, juuri tämän ikkunan luota, kun tuo verho riippuu noin, kun näin nojaan tähän pöytään. Voihan sen nähdä ulkonakin, valkoiset, pirstautuneet pilvet voi nähdä myöskin ulkona. Mutta minusta on tärkeätä, että juuri näin sen näen, että on nämä samat seinäpaperit, saman huoneen ilma, kello — hupsua, että kellokin ja tuolit — tässä ympärillä, lähelläni. Nuori mies seisoi tukien kättään pöydän kulmaan. Pöydällä oli kirjoja, sinistä paperia ja kyniä, kaikki järjestyksessä, moitteettomassa j…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어