Äiti Kaarina, vanhan yövartijan vaimo, avasi akkunan kello yhdeksän illalla Sylvesterinpäivänä ja pisti päänsä ulos yöhön. Lumi putoili hiljaisina, suurina, akkunasta virtaavan valon punaamina hiutaleina alas pääkaupungin kaduille. Hän katseli kauan iloisten ihmisten juoksua ja touhua, ihmisten, jotka ostivat vielä uuden vuodenlahjoja kauppiasten kirkkaasti valaistuista puodeista ja holveista ja virtasivat kahviloihin ja viinikellareihin, seuroihin ja tanssisaleihin ja niistä taas takaisin yhdistääkseen vanhan vuoden uuden kanssa ilossa ja humussa. Mutta kun hänen nenälleen putosi pari suurta, kylmää hiutaletta, veti hän päänsä takasin, sulki akkunan ja sanoi miehelleen: "Rakas Gottlieb, jää…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.