Äiti Kaarina, vanhan yövartijan vaimo, avasi akkunan kello yhdeksän illalla Sylvesterinpäivänä ja pisti päänsä ulos yöhön. Lumi putoili hiljaisina, suurina, akkunasta virtaavan valon punaamina hiutaleina alas pääkaupungin kaduille. Hän katseli kauan iloisten ihmisten juoksua ja touhua, ihmisten, jotka ostivat vielä uuden vuodenlahjoja kauppiasten kirkkaasti valaistuista puodeista ja holveista ja virtasivat kahviloihin ja viinikellareihin, seuroihin ja tanssisaleihin ja niistä taas takaisin yhdistääkseen vanhan vuoden uuden kanssa ilossa ja humussa. Mutta kun hänen nenälleen putosi pari suurta, kylmää hiutaletta, veti hän päänsä takasin, sulki akkunan ja sanoi miehelleen: "Rakas Gottlieb, jää…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어