Sigbjørn Obstfelder (1866—1900) on Norjan kirjallisuuden omintakeisimpia lyyrikkoja. Kaikkeen hänen tuotantoonsa, myöskin suorasanaiseen, on painunut lyyrikon unelmoiva sävy, joka ilmenee varsinkin erinomaisen herkässä, samalla sekä musikaalisessa että kiinteän täsmällisessä poljennossa. Yksinkertaisuus on hänen runoutensa silmiinpistävimpiä ominaisuuksia; mahdollisimman yksinkertaisella sanontatavalla, jonka hän kuitenkin oman omituisen rytminsä ja omien runokuviensa kautta kehitti yksilölliseksi, hän tulkitsee yksinäisen ja elämää melkein lapsenomaisesti vierastavan sielun ahdistusta ja ijäisyydenkaipuuta, öisiä mielialoja sekä rajatonta myötätuntoa kaikkea orpoa ja särkyvää kohtaan. Yksin…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어