— Upota, sanoitteko upota, herra, pisti pieni, kuiva englantilainen puheen väliin. Hän oli hermostuneen vilkas verrattuna useimpiin maanmiehiinsä ja hätkähti joka kerta, kun hän sanoi jotakin. — Ei pidä koskaan maalata pirua seinälle. — Upota — loruja! sanoi kalpeanlihava amerikkalainen, joka istui mukavasti nojautuneena tuolissaan, jalat uunin ristikolla. Hänen huomattavin ominaisuutensa oli huolimaton velttous, mikä ilmeni myöskin hänen puheestaan... Saattoi huomata, että hän oli politikoitsija ja tottunut saamaan maksua joka sanastaan. — Loruja. Tämä laiva ei voi upota — _sen on aivan mahdoton upota_, hyvät herrat. Me olemme täällä yhtä hyvässä turvassa kuin kuivalla maalla.…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어