»Houna-Iivari, Houna-Iivari», huutelivat pojat hänelle vieläkin rähäkän sattuessa, vaikka hän oli jo iso pojan jolppi ja puoleksi elätteli äitiänsäkin, Rosina-muoria, jonka ainoana poikana hän oli kasvanut Veentaan pikkuruisessa mökissä.
»Ho-ho-houna», pojat räkättivät. Sillä yhä hän heidän mielestään hounaili puheissaan, vaikka he usein olivat saaneet tuta, niin selkänahassaan kuin sisuksissaankin, että Iivari teoillaan ja tempuillaan piti heitä kaikkia vallassaan.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.