Miili oli kadottanut palveluspaikkansa. Talon herra oli häntä ahdistellut, kun hän siivosi tämän työhuonetta. Rouva oli sattunut sen näkemään. Talon nuori herrakin, lyseolainen, kävi joskus häntä keittiön puolella kiusoittelemassa, mutta Miili oli sille vain naureskellut; antoihan pojan virnakoida, olihan se huvittanut häntä, kun hän oli yksin rouvan ollessa toriostoksilla. Niinhän ne pojat maallakin. — Niin se Heikkikin, naapuritalon kulkurirenki! Sen kanssa oli lapsikin. Niin, äidin mökissä. Niille Miili riisti ja raastoi. Nuoret on nuoria, oli Miili miettinyt, nuori Lenni herrakin, sellainen orivarsa... Mutta talon herra! Hyi, sellaista ei maillakaan siedetty! Se kamreeri oli tullut aamu-…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.