Juuri kun Meyhöferin maatila joutui vasaran alle, syntyi Paul, hänen kolmas poikansa.
Elisabet rouva, kasvot surun uurtamina ja alakuloinen hymy huulilla, makasi suuressa telttakattovuoteessa, vastasyntyneen kehto vieressään. Hän antoi katseensa levottomana harhailla paikasta toiseen ja kuunteli jokaista rasahdusta, joka pihalta ja asuinhuoneista tunkeutui hänen surulliseen sairaskammioonsa. Jokainen epäilyttävä ääni sai hänet hypähtämään ylös, ja joka kerta, kun tuli kuuluviin outo miehenääni tai vaunut kumeasti jymisten kulkivat ohitse, kysyi hän tuskissaan pidellen vuoteen pielistä:…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.