Kaukana puolen päivän suunnalla, monien kuusikkokumpujen, korpirotkelmien, noroisten notkojen, mäntyisten mäkien ja haapaisten rinteitten takana — siellä laskeutui maa viimein koivikkolehtoisena loivana vietteenä suuren Teerijärven kaislikkoiseen rantaan. Sinne asti ulottuivat ison Timolan tilukset. Tänne Teerijärven rannalle oli nyt Timolan isäntä luvannut talonpaikan viisitoista vuotta palvelleelle rengilleen Pekalle. Tämä oli nimittäin mennyt kihloihin talossa kaksikymmentä vuotta palvelleen Kertun kanssa ja tahtoi nyt päästä omiin leipiinsä. Pekka oli tänä kesänä vielä renkinä Timolassa, mutta isäntä antoi hänen yhden päivän viikossa talon ruualla olla omalla rakennuksellaan. Pekka pyysi…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.