Kartanon ruokakello soi juuri aamiaiselle, kun Hilja, maitotyttö, oli ennättänyt kuormineen portista ulos. Se soi pitkään ja juhlallisesti, ikäänkuin oman talonsa ylemmyyttä ympäröiville talonpoikaistaloille julistaen.
Varsinkin Hiljan, maitotytön, elämässä tällä kellolla oli olennainen osa. Kuinka iloisesti se kutsuikaan ruualle ja kuinka se illalla työstä soittaessaan ikäänkuin taputteli lohdutellen nuorelle hennolle olkapäälle. Aamiaisaikana sillä oli vieläkin tärkeämpi sija. Sillä yhtä varmaan kuin hän, maitotyttö, lähti täsmälleen kahdeksalta asemalle, yhtä varmaan ruokakello juuri silloin heläytti iloisen kutsunsa ja ikäänkuin antoi hänelle hyvää vauhtia loivaa rinnettä alas purosilla…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.