Oli jo soitettu toinen kerta, laiva oli lähtövalmiina. Ihmisiä tungeksi edestakaisin rautaportaalla. Kirstuja ja matkalaukkuja kantavat kaupunginlähetit raivasivat itselleen äänekkäin huudoin tietä. Kahden kelmeältä pallolta näyttävän kaarilampun kirkas valo valaisi satamaan kokoontunutta väkijoukkoa, tummia olentoja vettävaluvien sateensuojien alla. Taustassa olevan puuryhmän rungot näyttivät pimeässä aavemaisilta, eriskummallisesti kietoutuneilta käsivarsilta oksien hienon lehtikudelman sulautuessa tumman, sadetta vihmovan iltataivaan väriin. Ympärillä olivat jykevät makasiinit. Ne muistuttivat suuria, nukkuvia eläimiä, jotka vartioivat iloiseen kaupunkiin johtavaa tietä, kaupunkiin, jonka…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어