Oli jo soitettu toinen kerta, laiva oli lähtövalmiina. Ihmisiä tungeksi edestakaisin rautaportaalla. Kirstuja ja matkalaukkuja kantavat kaupunginlähetit raivasivat itselleen äänekkäin huudoin tietä. Kahden kelmeältä pallolta näyttävän kaarilampun kirkas valo valaisi satamaan kokoontunutta väkijoukkoa, tummia olentoja vettävaluvien sateensuojien alla. Taustassa olevan puuryhmän rungot näyttivät pimeässä aavemaisilta, eriskummallisesti kietoutuneilta käsivarsilta oksien hienon lehtikudelman sulautuessa tumman, sadetta vihmovan iltataivaan väriin. Ympärillä olivat jykevät makasiinit. Ne muistuttivat suuria, nukkuvia eläimiä, jotka vartioivat iloiseen kaupunkiin johtavaa tietä, kaupunkiin, jonka…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.