Kirkon tornikello löi särähtelevällä äänellään yhdeksän lyöntiä kun Urbain Coët lähti Goustavien luota. Kynnyksellä, jonka sisältä lankeava lampunvalo punasi, vanha Mathieu vakuutti vielä kerran, kouraistessaan Urbainin kättä hyvästiksi: Urbainin jalka nousi kepeästi, hänen sydämensä vei häntä kuin purje ja onnentunne huimasi hänen päätään. Hänen puuanturaiset kenkänsä kopahtelivat rantakadun epätasaisella kivityksellä. Puolittain yön peitossa häämötteli kadun vierellä mastometsä. Urbain tiesi aluksensa lepäävän toisella puolen satamaa, pimeään uponneessa vajassa, jota kohti hän vanhasta tottumuksesta ja mielihyvästä tuon tuosta silmäili.…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어