Aamulla aikaisin oli Paavo lähtenyt matkalle. Illalla hän oli pannut petäjäistä konttiinsa, noussut sitten varhain ja mennyt hiipien pirtistä pihalle. Arkana ja epäillen hän oli kulkenut kujatietä myöten puolijuoksussa, painautunut metsänrinnasta suoraan salolle ja kiertänyt vanhat, tutut tiet, ettei ketään tapaisi eikä kukaan saisi vihiä hänen lähdöstään. Ainoastaan pari kertaa hän oli istunut polun viereen mättäälle ja siinä haukannut kalaa leipää nälkiinsä. Oli sellainen poltto rinnassa, että piti vain kulkea, juosta ja jouduttaa matkaa, paeta jotain, mennä jonnekin, minne vain sattui, jos ei kerran sitä seppääkään löytyisi, josta hän oli kuullut ja jonka luo hän nyt oli lähtenyt. Kun hä…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어