Meillä oli kaikkea, mitä sydän halajaa. Meillä oli naisia yllinkyllin, meillä oli juomatavaroita, meillä oli myrskyjä, jotka viuhuivat kahdeksankymmenen meripeninkulman nopeudella eteenpäin. Me emme tarvinneet mitään, _merci_, mene tiehesi — Saarellamme ei ollut puuta eikä pensasta. Se oli raunioiksi murskautuneen vuoren näköinen, ja sen ympärillä huohottivat kallionlohkareet aallokon tyrskyssä. Mutta kuuntelehan, kuinka siellä yötä päivää jymisi! Se oli meri. Ilma suhisi, tuuli vinkui lakkaamatta, ja ihminen, joka kulki ahon poikki, lepatti kuin repaleinen lippu. Joka hetki, öin ja päivin, kirkuivat lokit, sillä heidän omansa oli saari ja meri. Monta kertaa saari kirjaimellisesti upposi ni…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어