Ennen sitä päivää, jolloin Heini-serkun kihlasormus katosi Surpaeusten huvilalla, Niemenkivessä, oli käynyt huumaavan voimakas kevääntulo. Maaliskuun keskivaiheilla oli Heini-serkun kihlailmoitus ollut lehdissä — Heini Surpaeus, Halvor Vasara — ja jo silloin oli ihmeellinen kevät alkanut. Silloin oli myöskin Heini luvannut lähimmille sukulaisilleen kevään kuluessa käydä heitä tervehtimässä — eli »näyttämässä itseään», niinkuin hän oudon heleällä äänellään puhelimessa huusi Niemenkiven tädille, kun tämä häntä onnitteli.
Heini-serkku oli suvun lemmikki, sentähden suhtauduttiin jokaisessa sukulaisperheessä hänen kihlaukseensa ikäänkuin olisi ollut kysymys omasta tyttärestä. Luutnantti Vasara t…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.