Minä uskoin todellakin niin! Minä, ylellisyyden ja maailman turhuuden lapsi, luulin, että köyhyys oli pahinta mitä maa päällänsä kantoi, se köyhyys, joka tuijotti vastaani tyhjästä rahalaatikosta ojentaessani käteni antaakseni siitä rahaa vanhalle taloudenhoitajattarellemme, köyhyys, joka irvisteli minulle mahonkisen vaatekaappini peiliovesta, köyhyys, joka varasti toisen vanhan perhehopean toisensa jälkeen ruokasalin seinähyllyiltä ja joka, mikä oli pahinta, hiiviskeli rakkaan isäni invaliidituolin ympärillä korjaten salaa pois parhaan viinin ja herkullisimman palan sairaan pieneltä pöydältä.
Köyhyyden syytä oli sekin, että kihlaukseni kapteeni Denisoffin kanssa purkaantui. Lothar oli iloi…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.