Ros Grignonin mökki. Matkalle lähtö. Matkalla Parisiin. Perkkiö. Ryöstö. Viimeinen sunnuntai kotona. Jäähyväiset. »Café Donatienne.» Teatterissa. Ohikulkija. Kesä. Äiti.
He istuivat, mies ja vaimo, kummulla kyyhöttävän tupansa kynnyksellä, pää käteen nojaten. Mies oli harvinaisen kookas, vaimo tavattoman pieni; molemmat polveutuivat vanhoista bretagnelaisista suvuista. Illan varjot sulkivat heidät jo syliinsä.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.