Aivan oikein — siellä he jo odottivatkin kaikki kolme istuen aidalla aamuauringon ihanassa valaistuksessa nenäliinojaan liekuttaen, kuten hän oli kuvitellut... pelännyt... toivonut... Ja neiti Alpo, uskollisena kuin varjo, tuki pienintä, joka viipotti maltittomana molempia pikku kätösiään ja hihkui rajatonta jälleennäkemisen riemua. Mitä lähemmäksi kärrit vierivät, sitä loistavammiksi kävivät silmät ja sitä kiihkeämmiksi tervetuliaishuutojen pauhina. Olisi melkein luullut intiaanijoukon eksyneen siihen... Mutta kun kärrit pysähtyivät portille, lennähti odottavien iloisille kasvoille kummastuksen varjo, joka siinä samassa synkistyi ja taajeni, aivankuin myrskypilvi taivaalla, muuttuen lohdut…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어