Majamäen tuvassa oli hiljaista. Illallinen oli äsken syöty, ja tyttö näkyi vielä korjailevan ruuan tähteitä pois. Talon isäntä, vanha Majamäki, istui mietteissään pihaikkunan ääressä ja katseli pihamaalle, likaisten huhtikuun lumien alta paljastuvia peltoja ja sateista taivasta.
Niitä olikin Majamäessä lukuisasti. Talo oli vanha ja samalla suvulla ainakin jo viidennessä polvessa.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.