"Mitäpä tuota hevostasi niin kiusaat?" virkkoi lehtori Lajunen kyytipojalle puoli välissä kahden peninkulman matkaa, joka oli laivarannasta Lajusen herrasväen vuokrattuun kesäasuntoon. "Ei meillä mihinkään kiirettä ole, ehdimme tästä vähemmälläkin perille illan pitkään."
Poikaa harmitti. Kukapa osaa kaikkein mieltä noutaa, kun toiset käskee, toiset kieltää. Sen tähden hän vähän nenäkkäästi vastasi:…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.