Olipa pieni talo sattumoilta eksynyt kaupungin kivikasarmien keskelle, seisten siinä maaseudun hymyilevänä tervehdyksenä. Se oli pienen pieni, siinä oli kuisti ja valkeiksi silatut seinät, ympärillä puutarha, jonka rehevät, vihannat kasvit olivat miltei metsistyneet. Pihaa ei ollut, kadusta talon erotti kappale puutarhaa ynnä lauta-aita, niin korkea, ettei katua voinut talosta nähdä eikä koko taloa kadulta. Etäältä se oli kuin pienenen houkutteleva suojus; läheltä vanha hökkeli, minkä vanhuuttaan vinot seinät puoleksi piiloutuivat seipäitä kiertävien turkinpapujen taakse. Paitsi papuja kasvoi hiukan kukkia lavassa alapuolella kuistia, johon pari vanhaa penkkiä oli sijotettu.
Huoneet olivat …
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.