Kuinka minä rakastan tätä kaunista kotiani ja — kaunista mammaani! oli Allan kerran huudahtanut palatessaan kuoron konserttimatkalta. Hän oli tölmännyt sisään suin päin, matkalaukku oli lentänyt ensimmäiseen nurkkaan, lakki jollekin pöydälle ja käsivarret olivat kietoutuneet hovineuvoksettaren ympärille. Allan oli säteillyt nuoruutta ja elämänhalua ja hänen syleillessään oli äidin silmiin tullut kyyneliä, ilon ja onnen ja ylpeyden kyyneliä.
— Kuinka minä rakastan tätä kaunista kotiani ja — kaunista mammaani! oli Allan huudahtanut uudelleen ja pitkäksi hetkeksi jäänyt katselemaan ympärilleen.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.