Pakkanen oli koko yön pitänyt ilvettään. Se oli takonut nurkkia ja napsutellut seiniä. Nyt aamupuoleen oli se pois vetäytymässä. Mutta ennen lähtöään jysähytti se vielä pirtin nurkkaan, että kartano kajahti. Sitä se itsekin säikähti ja lähti pakoon, mutta ei malttanut vielä mennessäänkään olla napsahuttamatta piha-aitaan. Sitten alkoi sen ritinä ja rapsutteleminen kuulua talon vierestä metsästä.
Oli aikainen aamu; kello lie ollut tuossa kolmen tai neljän vaiheilla. Taivas oli pilvetön ja sen laella kiilui lukematon paljous sädehtiviä tähtiä, jotka hämärästi valaisivat lumisen pihan ja kinosten peittämän talon ympäristön.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.