Oli Kalkuttan sadeaika; aamuinen pilviverho oli hajautunut, ja taivas oli kirkas ja aurinkoinen.
Binoi-bhusan seisoi yksin talonsa yläparvekkeella silmäillen joutilaan huoletonna ohikulkijoiden alinomaista vilinää. Hän oli päättänyt opintonsa joitakin aikoja sitten, mutta ei ollut vielä ryhtynyt säännölliseen työhön. Hän oli tosin kirjoitellut hieman sanomalehtiin ja järjestänyt kokouksia, mutta se ei ollut tuottanut hänen mielelleen tyydytystä. Ja nyt, tänä aamuna, kun ei ollut mitään erikoista tehtävää, hän alkoi tuntea itsensä levottomaksi.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.