Tunnetteko Henningiä, vanhaa kirjuria, joka vuodesta vuoteen joka päivä kello 1/2 11 kulki Kristiansborgin katuvierustaa matkallansa kansliarakennukseen? Varmaankin tunnette hänet ulkonäöltä, ajatelkaahan hiukan! Pieni, laiha mies, vähän kumarassa, harmaat hivukset, ohuet sääret, suuri paperikääry kainalossa. Niin pitkälle ajassa taaksepäin kuin muistettiin, oli hän aina ollut samassa mustassa nutussa, joka, samoinkuin hattu, vähitellen oli alkanut vivahtaa keltaseen. Ja sitten hänen naamansa — eivätkö koskaan nuo rehelliset, uskollisuudesta puhuvat, valkosiniset silmät ole vetäneet teidän huomiotanne puoleensa, ja tuo lempeä, hyvänsävyinen hymy, joka ilmaisi jokaiselle, joka vain tahtoi sit…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.