Kultarannan emäntä. Etelään. Valoa. Pimeyttä. Luostarissa. Apotti on matkalla. Vuorella. Äiti ja tytär. Kaskesmaalla. Hämeessä. Syksyinen ilta. Sampsa. Salolle, salolle. Kotona. Toinen syksy. Metsänkävijä. Karvetin Voima. Ilma. Kevät keskellä syksyä. Pyhässä lehdossa. Vuonna 1000. Aamuaurinko kultasi selät ja salmet, saarien rannat ja keväisen metsän. Siinä lahdelman rannalla, riippakoivun alla seisoi Kultarannan emäntä, ennen nuoruudessaan maankuulu Impi. Hänen olennossaan oli vieläkin jotain pehmeätä, kaunista, vaikka aika olikin taivuttanut hiukan kumaraan hänen solakan vartalonsa ja sirotellut lunta tummaan tukkaan. Nuo tavallisesti niin lempeät kasvot kuvastivat nyt tuskaa, sanomatonta…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어