Heisterberg, korkealla rinteellä nummen laidassa, oli jo muinais-holsteinilaisten asuinpaikkoja. Kun auringonpaisteisina lokakuun päivinä kylän länsipuolisilla kaltevilla vainioilla korjataan kuivia, rapisevia papunippuja työvankkureihin, on ilma niin kuulas, että kuorman päällä seisova poika, jonka polvet ajaessa tutisevat, voi joskus kehaista näkevänsä tuolta kaukaa Hampurin tornit ja Elben sillat sekä toiselta puolelta Cuxhavenin[1] punaiset talot, jotka ikäänkuin kahlaavat nilkkaa myöten vedessä.
Aivan kylän vieressä, sen länsipuolella, on vähäinen karu ja aukea harju. Sieltä on valtava näköala. Hautausmaaksi se olisi hyvä paikka. Siellä voisivat vainajat, sekä ammoin sitten että äsken …
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.