Erlend Nikulauksenpojan ja Kristiina Lauritsantyttären asuessa toista vuotta Jørundgaardissa tahtoi kartanon emäntä itse lähteä kesäksi tunturituvalle.
Hän oli tuuminut sitä talvesta lähtien. Skjennessä oli ollut vanhoista ajoista asti sellainen tapa, että emäntä itse hoiti karjatalouden, sillä eräs sen talon tyttäristä oli kerran lumottu vuoren peittoon, ja sen jälkeen oli tytön äiti aina tahtonut olla kesät karjamajalla. Mutta Skjennessä oli omat tapansa useassa suhteessa -- ihmiset olivat tottuneet siihen eivätkä enää ihmetelleet.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.