Lukís Láraan nimen varjossa piilee eräs Chiolainen, jonka Englannissa eläneet heimolaisemme helposti tuntenevat. Usein kertoili hän minulle nuoruutensa koetteluita. Elämänsä loppupuolella ryhtyi hän minun kehotuksestani omakätisesti kirjoittelemaan muistelmiansa; ja kun hän muutamia vuosia sitten kuoli, löydettiin hänen papereittensa seasta tämä käsikirjoitus suljettuna kuoreen, jossa oli minun nimi-osotteeni. Julkaistessani sen nyt, toivon, että muut lukisivat sen samalla mielihalulla, millä minä kuuntelin vanhuksen kertomuksia.
Alussa vuotta 1821 oleskelin Smyrnassa. Olin silloin lähes kahdenkymmenen vuoden ikäinen. Jo seitsemän vuotta aikaisemmin oli opettajani, isä Flútis, vakuuttanut i…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.