A. Kuprin lienee -- Vladimir Korolenkon rinnalla -- nykyään elävistä venäläisistä kirjailijoista se, joka eheimpänä on säilyttänyt vallankumousvuosien "dekadenttisen" rappeutumiskauden halki suurten venäläisten klassikkojen puhtaasti taiteellisen perinnön. Hän ei tosin ole voinut -- tai tahtonut -- nostaa nimensä ympärille sellaista suurten joukkojen meluavaa huomiota kuin esimerkiksi Gorjkij tai Leonid Andrejev, mutta sensijaan on hän pystynyt kautta vuosien kiinnittämään kirjallisesti kehittyneemmän venäläisen yleisön mieliä. Kuprinin voima on lyhyenlaisissa novelleissa ja kertoelmissa; parhaita niistä on nelisen vuotta sitten ilmestynyt lyhyehkö "Meljuzgá" -- "Pikkukaloja", jossa mukaans…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어