Dalen Alfhild oli koko seudun kaunein tyttö. Hänen kasvonsa olivat niin hyvän ja lempeän näköiset, suu oli verevä ja hymyillessä vähän avonainen, silmät niin kirkkaat ja uskolliset, kuin kaksi Jumalan enkeliä. Hän oli myöskin rikas ja hyvää syntyperää, joten kaikki hänestä puhuivat hyvää. "Sen ei tarvitse katua kauppojansa, joka saa Alfhildin omakseen", tuumivat vanhat.
Samaa nuoretkin ajattelivat, ja niitä oli useampiakin, joitten sydämen rauhan hän oli ryöstänyt. Mutta Haugstad'in Björn Jonson luuloitteli tavallaan olevansa oikeutettu tyttöön enemmän kuin muut. Hän oli jo häntä rakastanut kauan, jo silloin kuin he papin edessä olivat ja sitte myöhemminkin kun he olivat olleet yhdessä hääv…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.