Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne. Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään.
Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin:…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.