Kiväärituli räiskyi tuon tuostakin varoittavasti autioilta vuorenrinteiltä. Aurinko laskihe harmaan vuorenseinämän taa. Ylikenraalin huoneessa istui mies pää käsien varaan nojaten ja tuijotti eteensä tyhjin, mitäännäkemättömin katsein.
Hänen olennossaan oli jotakin voimatonta ja pirstoutunutta. Huulet tuuheine, harmaine viiksineen liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Vihdoin ojensi hän haparoiden kätensä ja löi kerran pientä kelloa, joka oli pöydällä hänen edessään.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.