Vicenzan kaakkoisesta portista, jota nimitetään Porta Monteksi, koska Monte Berico-nimisen vuoren juuri tässä kohden ulottuu aivan lähelle kaupunkia, vierivät auringonpaisteisena huhtikuun iltapäivänä v. 1849 kevyet ajopelit maantietä myöten kirkasta Bacchiglione-jokea kohti, joka pehmeästi mutkitellen virtailee hilpeitten ketojen halki. Vaunuissa istui kaunis nuori neiti huolettomasti nojaten taaksepäin, vähääkään välittämättä siitä, että hänen leveälierinen kesähattunsa rutistui ja että sen tummat samettinauhat joutuivat epäjärjestykseen. Sitä suorempana pysyttelihe häntä vastapäätä olevalla istuimella vanhahko nainen silkkisine, kukilla koristettuine hattuineen, koreine päivänvarjostimine…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.