Viilentyen, mutta menettämättä kirkkauttaan syyskuun aurinko alkoi laskea yhä matalammalle Coloradon tummaa vuorijonoa kohti. Metsäiset solat alkoivat peittyä purppuranväriseen sumuun. Harmaat vuorijonon juurella olevat matalat kukkulat, pyöreät ja aaltoilevat, erosivat kuin vyöryen korkeammasta maisemasta. Ne olivat sileitä ja loivia pitkine sametin pehmeine rinteineen ja erillisine haapalehtoineen, jotka loistivat syksyn kultaamina. Punaiset viiniköynnökset kirjailivat siellä täällä salviaruohon pehmeän harmauden. Old White Slides, muudan lumivyöryjen uurtama vuori, kohotti mustan kallioisen huippunsa laakson takaa suojellen sitä pohjoistuulilta. Eräs tyttö ratsasti rinteellä ihaillen jyl…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어