Viisi tavattoman harteikasta miestä istui, kyynäspäät pöydän nojassa, juoden, hämärässä kojun tapaisessa, joka haisi suolavedeltä ja mereltä. Kajuutta, joka oli liian matala mokomille kookkaille miehille, kapeni perältä ja näytti suuren kalalokin ontolta sisustalta; se heilui hiljalleen, hitaasti kun unessa, synnyttäen valittavan yksitoikkosen äänen.
Ulkona mahtoi olla meri ja yö, sen varmempaan ei sitä tiennyt; ainoa aukko, joka oli katossa, oli suljettu puukannella, vanha kattolamppu yksin valaisi heiluen edestakasin.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.