Amerikan suurissa metsissä on lukuisasti myrskyn tuhoamia paikkoja, joissa on kasoittain kaatuneita puunrunkoja. Asukkaat sanovat niitä tuulenteiksi, ja kun päivänpaiste synkissä metsissä ainoastaan sellaisille paikoille pääsee tunkeutumaan, ovat ne ikäänkuin kosteikkoja. Eräässä tuollaisessa kosteikossa oli kerran muuan seurue, kaksi miestä ja kaksi naista, kiivennyt kolmekymmentä jalkaa korkealle runkokasalle. Mainittu tuulentie sijaitsi korkealla paikalla, josta oli laaja näköala.
Kaksi seurueen jäsentä, mies ja vaimo, olivat intiaaneja, tuskaroraheimoon kuuluvia. Kolmas henkilö oli tavallinen merimies ja neljäs hänen sisarensa tytär, nuori herttainen tyttö. Ihastuksissaan hän katseli su…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.