Kirstillä oli äidistään kaksi eri kuvaa, toinen, joka vastasi nykyisyyttä ja todellisuutta, ja toinen hämärämpi, joka lapsuuden aikaisimpiin aikoihin liittyi. Siltä ajalta hänelle oli jäänyt mieleen monta pientä tapausta, joita myöhemmin omituisella hellyydellä muisteli, mutta tuskin uskoi tosiksi. Kerrankin isää kotiin odottaessa oli äiti pannut heidät kaikki lapset piiloon, minkä mihinkin, -- nuorempi pikkusiskoista oli silloin vielä niin pieni, että mahtui ison vaatekorin kannen alle, -- ja itse hän piiloutui Kirstin kanssa kaapin taakse. Isä kulki huoneesta huoneeseen heitä hakien ja ääneensä ihmetellen. Kirstistä se kaikki oli sanomattoman hauskaa, ja kun äiti puristi käsivarresta ja kä…
Or read it translated: 日本語 · 中文 · हिन्दी · Español · العربية · Français · বাংলা · Português · Русский · Bahasa Indonesia · اردو · Deutsch · Kiswahili · 한국어