Kirstillä oli äidistään kaksi eri kuvaa, toinen, joka vastasi nykyisyyttä ja todellisuutta, ja toinen hämärämpi, joka lapsuuden aikaisimpiin aikoihin liittyi. Siltä ajalta hänelle oli jäänyt mieleen monta pientä tapausta, joita myöhemmin omituisella hellyydellä muisteli, mutta tuskin uskoi tosiksi. Kerrankin isää kotiin odottaessa oli äiti pannut heidät kaikki lapset piiloon, minkä mihinkin, -- nuorempi pikkusiskoista oli silloin vielä niin pieni, että mahtui ison vaatekorin kannen alle, -- ja itse hän piiloutui Kirstin kanssa kaapin taakse. Isä kulki huoneesta huoneeseen heitä hakien ja ääneensä ihmetellen. Kirstistä se kaikki oli sanomattoman hauskaa, ja kun äiti puristi käsivarresta ja kä…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.