Työhuoneessaan ison kirjoituspöydän ääressä istui lyseon historian ja suomenkielen lehtori, filosofiankandidaatti Samuli Särkkä, ja pisteli numeroita taskukirjaansa, siirtääkseen ne sieltä arvosanoina oppilaille jaettaviin todistuksiin. Toukokuun aurinko paistoi sisään ikkunaverhojen lomitse. Aina vähän päästä täytyi lehtorin nousta istuimeltaan ja liihentää uutimia enemmän oikealle, jotteivät hänen muutoinkin heikot silmänsä olisi kokonaan soenneet. Äh, miten se aurinko nyt olikin kuuma ja kirkas! Mutt' odotapas, ajatteli lehtori, muutaman päivän päästä saat kyllä paistaa, kunhan pääsen kesämökkiini ja saan riisuutua vaikka paitasilleni. Sitte sitä kelpasi, niin, sitte -- --.
Lehtori käänt…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.