Ovenvartia katsoi ällistyneenä vuoroin minuun, vuoroin oveen, joka vastikään oli paukahtanut kiinni toverini jälkeen. Minä olin yhtä hämmästynyt. Olimmehan juuri tulleet tähän kodikkaaseen ravintolaan, ja musiikki pauhasi kutsuvasti vastaamme. Ovenvartia oli riisunut ystäväni päällysvaatteet ja oli paraikaa ripustamassa minun takkiani naulaan, kun toverini äkkiä sieppasi palttoon harteilleen, painoi hatun päähänsä ja sanaa sanomatta lähti pois...
Hän odotti minua ulkopuolella, tarttui käsivarteeni ja niin menimme toiseen ravintolaan. En kysellyt. Muistin, että seurassani oli säveltäjä X., mies, jonka ystävyydestä minulla oli kunnia ylpeillä ja jonka epävakaisuuteen varmaankin on syynä hänen…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.