Juhlallisena kulki maantie pikkukaupungin tullista sisämaan maisemaa kohden. Tulliportin pielessä istui muinen ahavoitunut ukonkytys, joka kaupungin puolesta vaati viittä penniä jokaiselta ajajalta. Mutta hän oli jo aikoja sitten jättänyt kunniapaikkansa yhtä ahavoituneelle eukolle, joka kojussaan pöytänsä takana seisoen tarjoili leivoksia ja virvoitusvesiä ohitse kulkeville.
Tie oli ensin leveätä kuin itse kaupungin valtakatu ja sitä reunustivat suuret puut, enimmäkseen ikivanhat koivut, mutta siellä täällä oli joku juhlallinen niinipuukin, joka ikäänkuin arvonsa tuntien nosti latvaansa ja ojenteli oksiaan tuulten tuuditettaviksi.…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.