Eräänä leppoisana yönä kulki pitkin Waladynkan oikeaa rantaa, Dniesteriä kohden, saattue ratsumiehiä, toistakymmentä henkeä.
He ratsastivat aivan verkalleen, melkein käyttöä. Edellimmäisenä, muutaman kymmenen askeleen etäisyydessä toisista, kulki kaksi ratsastajaa, ikäänkuin etuvartiostona, vaikka heillä nähtävästi ei ollut mitään syytä vartioimiseen ja silmälläpitoon, koska he kaiken aikaa keskustelivat eivätkä mitenkään tarkanneet ympäristöä, vähänpäästä pidättivät hevosiaan ja katsahtivat saattueen toisiin jäseniin. Vihdoin eräs heistä huusi:…
Your support pays for translating these classics into more languages.
Support for $12/month DonateSubscribers read with instant translation, without waiting for the free daily limit.